Äkkiähän minä sen ompelen

Puolisollani oli tulossa esiintyminen, johon piti saada punainen liivi. Kyselin tutuilta, josko jonkun kaapista löytyisi. Ei löytynyt. No, kätevänä emäntänä minä tietenkin voin ommella sellaisen itsekin.

Hieman kun huijaan ja ompelen vanhan liivin päälle uudet punaiset etukappaleet, ei homma ole mitenkään ylivoimainen. Miehelleni tämän suunnitelman kerroin ja pyysin vain tuomaan kaapista vanhan liivin. En ihan heti meinannut edes ymmärtää, kun hän sanoi, ettei hänellä ole yhdessäkään puvussa liiviä. Siis mitä. Ei liiviä!

Eli huijausompelu ei onnistu, vaan on tehtävä kaikkine alavaroineen alusta saakka. Onneksi Eurokankaasta löytyi kaavat, vaikka kauppojen kaavavalikoima onkin huimasti vuosien varrella pienentynyt. Myös sopiva kangas löytyi, niin tukeva, että pärjättäisi ilman tukikankaita. Ja ei kun ompelemaan.

Alussa kaikki sujui hyvin. Oikeastaan ongelmia tuli vasta napinläpien kanssa. Minulla on kotona ompelukone, jolla en ole koskaan napinläpiä tehnyt. Se toinen kone, jota käytän niihin, on mökillä. Kun tuon iltayöstä tajusin, huomasin hermosäikeiden päässäni alkavan kiristyä. Mitään käyttöohjetta koneeseen ei tietenkään ole enää tallessa, mutta onneksi netistä löytyy nykyään kaikki. Jos vain ymmärtää mitä siinä muunkielisessä tekstissä sanotaan. En ymmärtänyt.

Pitkän tovin kuvia katsellessa alkoi vähitellen hahmottua, että koneessa on vielä yksi vipu, joka on tarpeellinen vain ja ainoastaan tässä hommassa. Lopulta kaikki sujui ja liivi valmistui yön hiljaisina tunteina. Ompeleminen oli kyllä tosi kivaa, pitäisi tehdä enemmänkin.