Kilokaupalla hyvää

Vuoden 2019 kesällä järjestettiin kotikunnassani Tuusulassa Katukarnevaalit. Ne osuivat samalle päivälle kuin kansainvälinen KiP, Knit in Public -päivä. Näiden tapahtumien osuessa yhteen, järjestimme karnevaaleille tietenkin myös neulontapisteen.

Paikalle oli varattu iso kassillinen Novitan 7 Veljestä jämäkeriä ja nro 3,5 puikkoja. Osaan puikoista olin luonut silmukat valmiiksi ja neulonut muutaman kerroksen alkuun. Ajatuksena oli tehdä metrin mittaisia neulesuikaleita, jotka kootaan lopulta peitoksi. 

Karnevaalien jälkeen Tuusulan Riihikalliossa sijaitseva Lyylin kahvila lupasi toimia keräyspisteenä lahjoituslangoille ja valmiille neulesuikaleille. Samoin Lyylin kahvilan Käsityöpiiri otti myös haasteen vastaan ja alkoi neuloa paloja peittoon. Minulle jäi näin ollen vain palojen liittäminen yhteen, toki muutaman suikaleenkin neuloin telkkaria katsellessani. Sain monta kassillista valmiita suikaleita, joita sommittelin ja järjestelin, ja lopulta virkkasin yhteen. Ihana työ! 

Lopulta meillä oli valmiina viisi yksilöllistä torkkupeittoa, jotka kävimme lahjoittamassa  Tuusulaan kesällä valmistuneeseen kehitysvammaisten asumisyksikkö Neitoperhoon. 

Peitot painoivat yhteensä 5263 grammaa, josta minun lankavarastojeni kulutus oli 945 grammaa.

Tästä projektista runsaasti hyvää mieltä saivat sekä lahjoituksen vastaanottajat että lahjoittajat. Kiitos. ♡

Eläimellisiä nimikkoneuleita

Villasukat ovat ehkä se kaikkein suosikein neuleeni. Niissä pääsee tekemään niin monenlaisia juttuja, eikä työ ole kuitenkaan ylivoimaisen suuri. Ja tokihan villasukkia pitää tämän nimisessä blogissa ollakin. 

Ystäväni tilasi minulta jokin aika sitten eläinsukat. Eläintä ei määritelty tarkemmin, joten valitsin kissat. En ole kovinkaan innostunut neulomisen jälkeisistä näpertelyistä, jotka kuuluvat vähän samaan sarjaan kuin langanpäiden päättely. Näissä sukissa sitä puuhaa oli reilusti yli tarpeen. Kahdeksan erikseen neulottavaa tassua, kaksi päätä ja kaksi häntää. Ja tietenkin 24 kynttä, 12 viiksikarvaa, neljä silmää ja kaksi pientä nenää. Täysin käsittämätöntä oli se, miten helposti ne kaikki lopulta valmistuivat. Vaikka ensin ajattelin näiden olevan ehdottomasti "kerran elämässä" -sukat, niin nyt en olekaan asiasta enää täysin varma. 

Lankana 7 Veljestä, puikot 3,5mm. Langankulutus 182 grammaa.

Koska on kissa, pitää olla myös hiiriä. 

Näiden sukkien idean löysin Pinterestistä. Siellä samanlaiset hiiret oli tehty pieniin lastensukkiin, näissä koko on aikuisten, numero 40. 

Nämäkin neulottu 7 Veljeksestä 3,5mm puikoilla. Langankulutus 115 grammaa. 

Nämä sukat liittyvät aiemmin tekemääni sienipuseroon. Jämälankoja puserosta jäi niin paljon, etteivät loppuneet edes näihin sukkiin. Raidoitin nämä puseron kanssa samaan tyyliin, mietin jopa kärpässienen silmukoimista varteen, mutta se nyt sitten jäi. 

Lankana Maija, puikot 3mm. Langankulutus 149 grammaa. 

Ja sitten yhdet miesten perussukat. Langankulutus 120 grammaa. 

Uudet tiilet puikoilla

Kun löytää mieleisen mallin, sen voi tehdä uudelleen heti kun on saanut ensimmäisen valmiiksi. Niin näytti käyvän tämän Westin Painting Bricks -huivin kanssa. Osasyynä saattaa tietenkin olla sekin, että jämälangat eivät suinkaan loppuneet vielä siihen ensimmäiseen huiviin. Eikä tähän toiseenkaan. 

Kaikki, paitsi yksi punainen, kontrastivärit ovat Handun lankoja. Muistaakseni kaikki vielä vuosien aikana hankittu Tour de Sock -kilpailuihin. Se yksi punainen on saatu samasta kisasta joukkuehopean palkintona. 

Huivista tuli niin suuri, että sen pingottamisessa oli hieman ongelmia. Normaalisti käyttämäni alusta ei riittänyt, piti turvautua varasuunnitelmaan. Laitoin kaksi rakennusten routaeristyksissä käytettävää, kotoa näyttää löytyvän kaikkea, styrox-levyä vierekkäin keittiön pöydälle ja pingotin niiden päällä. 

Langankulutus 272 grammaa. Puikot 4mm. 

Tykkään!

Tiiliä hartioille

Ystävät on ihania! ♡ He rikastuttavat neulemaailmaani toinen toistaan upeammilla mallilöydöillä. 

Muutama viikko sitten näin Neulekahvila Lentävässä Lapasessa Stephen Westin suunnitteleman Painting Bricks -huivin. Ihastuin! Huivi oli kaunis, sekä oivallinen malli jämälankojen tuhoamiseen. 

Saattaa olla, että koko juttu olisi jäänyt osaltani siihen, ellei ystäväni Annu olisi myös bongannut huivia. Ei mennyt kauaakaan, kun Annulla oli jo suunnitelmat ja porukka yhteisneulontaan valmiina. Sovittiin tapaaminen ja laitettiin huivit alulle. Paitsi että minä en laittanut vielä silloin, kun oli edellinen työ saatava ensin valmiiksi. Lankavarastoa olin kuitenkin jo penkonut ja sieltä valinnat tehnyt. 

Huivin alku neuloutui vauhdilla, kerrokset on lyhyitä kun malli aloitetaan niskasta. Huivin lopussa silmukoita on kerroksella yli 700, joten senttien lisääntyminen on aika hidasta. Lopun I-cord -päättely tuntui vievän ikuisuuden. 

Lankoina on Handun jämäkeriä, sekä pääväriä kaksi kokonaista vyyhtiä. Langankulutus 294 grammaa, 4mm puikot. 

Tykkään! Kannatti neuloa! 

Uudelle ihmiselle

Olemme eilen saaneet perheeseemme uuden jäsenen, pieni pojanpoikamme on syntynyt. Neuloin hänelle jo aiemminkin käyttämälläni ohjeella villapuvun. Just näillä helteillä tuskin tulee heti tarvetta, mutta Suomen kesä saattaa yllättää, joten varauduttu on. 

Lankana tässä on aivan superihana Genziana, Adriafil, 100% merino. Niin pehmoinen ja kaunis lanka, ja lisäksi kestää konepesun. Aivan kuin vauvaneuleisiin tehty.

Lankaa koko pukuun kului 165 grammaa. 

Housuihin on saatu kivasti vaippatilaa lyhennetyillä kerroksilla. Vyotärölle ei tarvinnut kuminauhakujaa, vaan leveä resori pitää housut paikoillaan. Toivottavasti. 

Pukeutuneena sienioppaaseen

Tyttäreni Heta lähetti minulle viime syksynä kuvan Novitan Sienipuserosta, olisi kuulemma kiva. Katsoin mallia ja totesin, ettei ole aivan mahdoton tehtävä, joten otin tilauksen vastaan. 

Lankatoiveena oli jotain, jonka voi pestä koneessa. Ja tietenkin jotain, jossa värivalikoima on riittävä. Päädyin Maijaan. Lankojen valitseminen tähän osoittautui aikaavieväksi jutuksi. Järjestelin lankakaupassa keriä aika pitkän tovin, että sain kaikki langat edes raitoihin valittua. Myöhemmin kävimme Hetan kanssa yhdessä valitsemassa langat silmukoitaviin sieniin, eikä se keikka ainakaan nopeampi ollut. 

Silmukoin viime syksynä aika moniin äitini neulomiin joululahjasukkiin kuvioita, joten tekniikka oli hallussa. Tässä mallissa silmukoitavaa oli kuitenkin moninkertainen määrä, eikä kuvioita voinut oppia ulkoa, joten työ kävi todella hitaasti. Hetalle jossain vaiheessa pahoittelin valmistumisen viipymistä, johon hän vastasi, että sienestys on vasta syksyllä. Aikaa siis oli. 

Pusero on neulottu nro 3 puikoilla, lankaa kului 634 grammaa. 

Puserosta tuli mielestäni tosi kaunis, ja mikä tietenkin parasta, Hetakin oli tyytyväinen. Kannatti tehdä! 

Matot keittiöön, minun tai muiden

Kävin alkukeväällä paikallisessa Taito-keskuksessa katselemassa matonkuteita. Ajatuksena oli kutoa uudet matot keittiöön. Löytyikin ihan kivat kuteet, mustaa, kirkkaankeltaista ja valko-harmaakirjavaa. Laskettiin ohjaajan kanssa menekki ja otin kuteet mukaan.

Samoihin aikoihin poikani ja miniäni muuttivat uuteen kotiin. Siellä käydessäni alkoi tuntua, että olinkin hankkinut kuteet heidän keittiönsä mattoihin. Keittiön alakaapisto on valkoinen, yläkaapit mustat ja pöytätasolla on kirkkaan keltainen SodaStream. Ei tarvinnut tuparilahjaa sen enempää miettiä.

Nyt on matot valmiit ja laitettu lattialle. Sekä tekijä että saajat ovat tyytyväisiä. Paitsi että minulla on edelleen vanhat matot keittiössä. 😊