tiistai 31. heinäkuuta 2018

Väärinsoitettu kantaatti

Tänä vuonna en osallistunut sukanneulojien kuninkuuskisaan, joka on tietenkin Tour de Sock. Sen sijaan päätin kahden ystäväni kanssa, että neulomme sukkaparin, jonka malli kuuluu ehdottomasti sukkien kuninkuusluokkaan. 





Coffee Cantata -sukat Caoua Coffeelta. Aivan huikea malli. Ohje on hyvä, kaaviot selkeitä, joten ei mitään syytä epäillä etteikö onnistuisi. Siis jos lukisi ohjetta huolella ja tekisi sen mukaan. Minä katselin samalla jalkapallon MM-kisoja ja luin ohjetta hieman hutiloiden. Hätäisesti luettuna kantapää näyttää olevan kierretyillä oikeilla neulottu vahvistettu kantapää. Eli helppo. Kaaviossa oli jotain, mutta osaahan tuon ilmankin. Paitsi että silmukkamäärät eivät nyt ihan täsmänneet. Jäi sitten kantapään jälkeenkin pohjaan liikaa silmukoita. Olisi pitänyt kiiloissa kaventaa enemmän, pohjassa piti ollakin vähemmän silmukoita kuin jalan päällä. Eihän se tietenkään haittaa, paitsi sitten kun on päästy varpaisiin. Silloin ei voikaan enää seurata ohjetta, koska silmukoita on reilusti liikaa. Puranko? En tietenkään. Sävellän kantaatin lopun uudelleen. 


Kaiken säheltämiseni jälkeen minulla on kuitenkin aivan huikean kauniit sukat! 

Lankana Handua. Langankulutus 110 grammaa. 

Seuraavaksi kuva mökkimme tämän kesän vieraista. Olivat tulleet koko suvun voimin. 


keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Lähes viisikymppisen Kesäyö

Serkkuni täyttää puoli vuosisataa joulukuussa, mutta vietti juhlia jo viime lauantaina. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain itse tehtyä.


Etsin hyllystä Pirjo Iivosen Unelmien huivit ja sieltä Kesäyön. Kun testineuloin kirjan mallit, tein saman huivin oljenkeltaisena. Tästä toisesta versiosta halusin hieman isomman, mutta en halunnut suurentaa puikkokokoa, koska tiheys oli siinä testineuleessani just sopiva. Tämän mallin kokoa on onneksi tosi helppo muokata, tekee vain runko-osaan enemmän kerroksia ja niihin kuuluvia lisäyksiä. Pitsireuna ei ole tarkka rungon silmukkamääristä. 



Jokin aika sitten törmäsin netissä kuvaan huivista, jota ei oltu neulomisen jälkeen pingotettu muotoonsa. Neuloja totesi että "kyllä se käytössä hartioilla siliää, vaikkei pingottaisikaan". Olen eri mieltä. Varsinkaan huivien pitsit eivät pääse oikeuksiinsa ilman pingoitusta, eikä huivin kauneus pääse esiin. Ajattelen, että jos on jaksanut huivin neuloa, se pingoitus on enää pieni vaiva. Seuraavista kuvista näkee millainen huivi on pingoitettuna ja mitä se olisi ilman pingoittamista. Kumpaa mieluummin käyttäisit?



Langankulutus 198 grammaa. Ja lankana oli jotain, mitä en nyt muista. Tarkistan ja laitan siitä tiedon myöhemmin.