Etsin hyllystä Pirjo Iivosen Unelmien huivit ja sieltä Kesäyön. Kun testineuloin kirjan mallit, tein saman huivin oljenkeltaisena. Tästä toisesta versiosta halusin hieman isomman, mutta en halunnut suurentaa puikkokokoa, koska tiheys oli siinä testineuleessani just sopiva. Tämän mallin kokoa on onneksi tosi helppo muokata, tekee vain runko-osaan enemmän kerroksia ja niihin kuuluvia lisäyksiä. Pitsireuna ei ole tarkka rungon silmukkamääristä.
Jokin aika sitten törmäsin netissä kuvaan huivista, jota ei oltu neulomisen jälkeen pingotettu muotoonsa. Neuloja totesi että "kyllä se käytössä hartioilla siliää, vaikkei pingottaisikaan". Olen eri mieltä. Varsinkaan huivien pitsit eivät pääse oikeuksiinsa ilman pingoitusta, eikä huivin kauneus pääse esiin. Ajattelen, että jos on jaksanut huivin neuloa, se pingoitus on enää pieni vaiva. Seuraavista kuvista näkee millainen huivi on pingoitettuna ja mitä se olisi ilman pingoittamista. Kumpaa mieluummin käyttäisit?
Langankulutus 198 grammaa. Ja lankana oli jotain, mitä en nyt muista. Tarkistan ja laitan siitä tiedon myöhemmin.
Kaunis huivi! Olen kyllä aivan samaa mieltä pingottamisesta. Varsinkin pitsineuleet tarvitsevat pingotusta, että pitsi aukeaa kauniisti.
VastaaPoistaJuuri noin! Olen täsmälleen samaa mieltä.
Poista