"Käy kiirehtäin tyttönsä luo...

...poika vallaton tuo." Noin lauloi Tapio Rautavaara elokuvassa Tytön huivi, laulukin oli samanniminen. Vuosi oli 1957. Minulla oli samansuuntaiset hommat vähän aikaa sitten. Ei, en laulanut. Ei, en näytellyt elokuvassa. Minä neuloin huivin.

Jopa kaksi huivia. Tähän ensimmäiseen löytyy ohje Dropsin sivuilta nimellä Point the Way. Lankana vanhaa Novitaa, muistaakseni vyötteessä luki Polku. Mukavaa ainaoikein posotusta telkkaria katsellessa tai junassa istuessa. Langankulutus 149 grammaa. 

Toinen on Pirjo Iivosen Unelmien huivit -kirjasta huivi Syysvilja. Lankana ihana Madelinetosh, 100% merino. Tämä lanka pääsi uusiokäyttöön, olin muutama vuosi sitten neulonut tästä itselleni liehuvahelmaisen jakun, joka ei sitten ollutkaan käytössä mieluinen. Lankaa on vielä toinen mokoma jäljellä, saa nähdä mitä siitä tulee. Langankulutus 156 grammaa.

Väärinsoitettu kantaatti

Tänä vuonna en osallistunut sukanneulojien kuninkuuskisaan, joka on tietenkin Tour de Sock. Sen sijaan päätin kahden ystäväni kanssa, että neulomme sukkaparin, jonka malli kuuluu ehdottomasti sukkien kuninkuusluokkaan. 

Coffee Cantata -sukat Caoua Coffeelta. Aivan huikea malli. Ohje on hyvä, kaaviot selkeitä, joten ei mitään syytä epäillä etteikö onnistuisi. Siis jos lukisi ohjetta huolella ja tekisi sen mukaan. Minä katselin samalla jalkapallon MM-kisoja ja luin ohjetta hieman hutiloiden. Hätäisesti luettuna kantapää näyttää olevan kierretyillä oikeilla neulottu vahvistettu kantapää. Eli helppo. Kaaviossa oli jotain, mutta osaahan tuon ilmankin. Paitsi että silmukkamäärät eivät nyt ihan täsmänneet. Jäi sitten kantapään jälkeenkin pohjaan liikaa silmukoita. Olisi pitänyt kiiloissa kaventaa enemmän, pohjassa piti ollakin vähemmän silmukoita kuin jalan päällä. Eihän se tietenkään haittaa, paitsi sitten kun on päästy varpaisiin. Silloin ei voikaan enää seurata ohjetta, koska silmukoita on reilusti liikaa. Puranko? En tietenkään. Sävellän kantaatin lopun uudelleen. 

Kaiken säheltämiseni jälkeen minulla on kuitenkin aivan huikean kauniit sukat! 

Lankana Handua. Langankulutus 110 grammaa. 

Seuraavaksi kuva mökkimme tämän kesän vieraista. Olivat tulleet koko suvun voimin. 

Lähes viisikymppisen Kesäyö

Serkkuni täyttää puoli vuosisataa joulukuussa, mutta vietti juhlia jo viime lauantaina. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain itse tehtyä.

Etsin hyllystä Pirjo Iivosen Unelmien huivit ja sieltä Kesäyön. Kun testineuloin kirjan mallit, tein saman huivin oljenkeltaisena. Tästä toisesta versiosta halusin hieman isomman, mutta en halunnut suurentaa puikkokokoa, koska tiheys oli siinä testineuleessani just sopiva. Tämän mallin kokoa on onneksi tosi helppo muokata, tekee vain runko-osaan enemmän kerroksia ja niihin kuuluvia lisäyksiä. Pitsireuna ei ole tarkka rungon silmukkamääristä. 

Jokin aika sitten törmäsin netissä kuvaan huivista, jota ei oltu neulomisen jälkeen pingotettu muotoonsa. Neuloja totesi että "kyllä se käytössä hartioilla siliää, vaikkei pingottaisikaan". Olen eri mieltä. Varsinkaan huivien pitsit eivät pääse oikeuksiinsa ilman pingoitusta, eikä huivin kauneus pääse esiin. Ajattelen, että jos on jaksanut huivin neuloa, se pingoitus on enää pieni vaiva. Seuraavista kuvista näkee millainen huivi on pingoitettuna ja mitä se olisi ilman pingoittamista. Kumpaa mieluummin käyttäisit?

Langankulutus 198 grammaa. Ja lankana oli jotain, mitä en nyt muista. Tarkistan ja laitan siitä tiedon myöhemmin. 

Yksi alaston pupu vähemmän.

Mökkinaapurimme kaatoi pihastaan ison koivun ja jätti siihen korkeahkon kannon. Ja mitä olikaan kannon päälle yhtenä päivänä ilmestynyt. Alaston pupu. 

Olin muuten itse pari päivää aikaisemmin katsellut just samaa Pupua puutarhalla käydessäni kukkaostoksilla. Ajattelinkin vielä, että "tuollekin voisi keksiä jotain vaatetta". 

Ei sitten mennytkään kuin pari päivää ja siihen se oli Pupu muuttanut, naapurin pihalle. Emännältä kysyin oliko Pupu tyttö vai poika, sekä luvan pukemiseen. Lupa tuli. 

Mekon lisäksi kukkia korvanjuureen korostamaan tyttömäisyyttä. Rusetti kaulassa olikin jo valmiina. 

Lankana Vikingin Bambino, 50% puuvillaa, 50% bambua. Langankulutus 134 grammaa. Mitään ohjetta ei tietenkään ollut, tuo kun on niitä suht harvinaisia vartalomalleja, joita ei tahdo käsityölehdistä löytyä. En tosin etsinytkään. 

Ehkä Kevätvilja

Lankakauppojen alekorit! Voiko mitään sen ihanampaa olla. Pari viikkoa sitten tein suosikkikahvilassani Lentävässä Lapasessa ihan huikean löydön. Pärekori, jossa oli sekalainen valikoima lankojen loppueriä. Tottakai jäin penkomaan, ja mitä löysinkään. Schachenmayrin Merinoa, Extrafine 285 Lace. Niin pehmoista ja niin kaunista. Täydellistä, johonkin.

Minkäänlaista suunnitelmaa ei ollut, mutta tottakai kaikki löytyneet kerät piti ostaa. Eikä mennytkään kuin pari päivää, niin tuli tarve neuloa huivi. Malliksi joku suht selkeä, yksinkertainen, ettei väriä vaihtava lanka riitele neulepinnan kanssa.

Kauaa ei tarvinnut miettiä kun yhdeksi ylitse muiden nousi Pirjo Iivosen Syysvilja. Tähän aikaan vuodesta ehkä lähempänä Kevätviljaa. Neuloin ohjetta ohuemmilla puikoilla, jonka vuoksi lisäsin hieman valepalmikoita ja kerroksia. Olen lopputulokseen hurjan tyytyväinen.

Viime yönä vähän jälkeen yhden sain huivin valmiiksi ja pingoitettua. Aamupäivällä se pääsi jo uudelle omistajalleen. 

Langankulutus 91 grammaa.

Ilman kalastuslupaa

Kun viime kesä keimailtiin bikineissä aurinkovarjon alla, niin tänä kesänä kalastetaan. 

Hellerajat olivat paukkuneet rikki jo monena päivänä, ennen kuin Nalle pääsi eroon villavaatteistaan. Olipa joku Nallen ystävä käynyt jo Puutarhatontullekin  kertomassa, että Nallella on risteyksessään kuuma talvitamineissaan. 

Tämän kesän Nalle kalastaa. Uskon että saalista tulee paljon. Pientä jännitystä elämään tuo se, ettei Nallella ole minkäänlaista kalastuslupaa. Venekohtainen tuohon ei oikein käy, pikemminkin pitäisi olla ruukkukohtainen. Ehkä Nalle saa luvan puuttumisen anteeksi, varsinkin kun siimassa ei ole edes koukkua.

Vaatteet on virkattu ilman minkäänlaista ohjetta jämäpuuvillalangoista. Langankulutus 115 grammaa. 

Rakkaalle äidilleni

Blogini historian pisin postaustauko on nyt ohi, olen saanut uuden tabletin vanhan ja väsyneen tilalle. Jihuu!

Minun äitini on taitava ja ahkera käsityöihminen. Hän neuloo sukkia ja lapasia koko suvulle, tuttaville ja vielä niitä riittää hyväntekeväisyyteenkin. Ainoa kenelle hän ei kovin usein sukkia neulo, tai jos neuloo niin eriparisukkia jämälangoista, on hän itse.

Kun mietin äitienpäivälahjaa äidilleni, tuli mieleen villasukat. Samaa paria.

Halusin neuloa lämpimät sukat paksusta langasta. (Äiti ajattelee tässä vaiheessa, että paksusta langasta, niin tulee nopeammin valmiiksi.) Kotoa löytyi kerä Vikingin Villeä. Malliksi valitsin Niina Laitisen vuoden 2016 Sukkakalenterista Tammikuun sukat. Tottakai pienin modauksin.

Langankulutus 119 grammaa. 

Kuvissa olevat jalat kuuluvat tyttärelleni. Jalkoja ei vahingoitettu kuvauksissa.